Vihdoin ja viimein. Kyseessä ei ole laivakello, vaan saunakello.

Tilataidetta saunan pukuhuoneesta.

Pituusmittaa piti jatkaa samantien, kun muutimme taloon 2002.

Nyt lapset hihkuu innoissaan, kun kasvavat uuteen kuvaan.

Me aikuiset kauhulla katselemme "alennustilaamme ". Eilen keinu-

hevonen, tänään nalle :(

Joriinin elämä jatkuu. Juurakko on talomme edellisen

omistajan, ja talon rakentajan rouvan, mummon puu-

tarhasta. Talomme on valmistunut vuonna 1961, joten

kukalla alkaa olla ikää. 

Pienaskartelua. Tätä jaksais vaikka kuinka paljon.

Lasimaalaus tosin ei ole ihan meikäläisen juttu, mutta

kaikkea pitää kokeilla .

Siskolle uutta soitinrekvisiittaa työhönsä, odottaa näitä

jo kovasti.

Metallityöt eivät todellakaan kuulostaneet alkuun meikäläisen

jutulta, se oli sananmukaisesti "rautalangasta vääntämistä ".

Näiden töiden jälkeen hurahdin totaalisesti. Nyt pää kihisee

kaikenlaisia suunnitelmia, ja onneksi niitä on saanut toteuttaa

hyvässä opissa.